Neljä reppua, kaksi rinkkaa täyteen ja menoksi. Aamupala majapaikassa, opas ja kantaja valmiina ja autoon. Ensimmäiset 40 kilometriä autolla ja sitten Vaellus alkoi.
Nepalin matkamme etukäteen suunnitelluin viikko oli vaellus Poon Hillille. Sitä oli mietitty ystäviemme kanssa jo kesästä asti. Kirjeenvaihtomme sekä skypeilymme Elisan ja Sepon kanssa tiheni helmikuussa. Pari päivää ystävien kanssa Kathmandussa ja sitten maaliskuun alussa suunta kohta Pokharaa, Annapurnan maisemia.
Ensimmäinen päivä oli löysänlainen. Aikaa oli pulahtaa vuoristopuroon, pitää pitkiä taukoja ja kulkea leppoisasti. Vastaan tuli ensimmäiset ponikaravaanit kuormineen. Iltapäivällä olimme turhan aikaisin majapaikassa (Sushma Guest House). Aanailimme jo, että retki olisi ehkä kannattanut tehdä neljässä päivässä. Toisena päivänä ohitimme lukuisia pikkukyliä, kyläkouluja, koulupukuisia lapsia. Matka taittuu kivisiä portaikkoja pitkin ja noustessamme ylemmäs näemme ensimmäiset kukkivat tummanpunaiset rhodot. Vuorten huiput pysyvät pilviverhossa. Toisen päivän iltana olemme jo lähes 3000 metrissä, ilma on kylmempää ja varjoisissa paikoissa on vielä lunta. Majapaikassa Ghorepanissa puemme yllemme kaiken mahdollisen, tuuli vinkuun peltitalossa ja yöpyminen on jäätävää.
Herätys kello viisi. Otsalamppujen jono nousee pikkupakkasessa Poon Hillille odottamaan auringon nousua. Maisemat avautuvat upeina ja satoihin kameroihin tallentuu Himalajan huiput. Parin pilvisen aamun jälkeen kuulemme olevamme ne onnekkaat, jotka saapuvat näkemään huiput. Pokharan kentältä nousseet pikkukoneet pörähtävät alapuolellamme kuljettaen kiireisempiä Annapurnan ihailijoita. Palaamme Moonlight Lodgeen aamupalalle. Aurinko on sulattanut jään ikkunoista ja huoneemme on vihdoinkin mukavan lämpöinen. Kolmannen päivän vaellus vie meidät uudestaan liki 3200 metriin ja jäisiä polkuja pitkin Tadapaniin. Runsaat rhodometsät aloittelevat kukintojaan, ja tällä puolen vuorta kukinnot ovat vaaleamman punaisia. Vaelluksemme päättyy lähes tunnin portaikkonousuun ja saavumme sateen kastelemina perille. Teetuvassa, Himalayan Guest Housessa on mukava puheensorina, lämmittelemme takan ympärillä ja vaihdamme kuulumisia muiden reissaajien kanssa.
Aamun upeat maisemat kulkevat mukanamme neljännen päivän. Vastaantulijoita on jonkun verran ja vaihdamme muutaman sanan. Jakkilauma jyhkeine sarvineen saa meidät haltioitumaan. Olemme kulkeneet vuoristopurojen kanssa samoissa kuruissa muutaman päivän, mutta sitten palaamme terassiviljelmien keskelle, jyrkille rinteille. Viimeinen yö Syauli Bazaarissa kohisevan joen partaalla ja viides vaelluspäivä oli pari tuntia pitkin kylätietä.
(Kuvia tulevat myöh.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti