Kolmen päivän kuulumiset

Perjantaina lähdimme Kathmandun pohjoisosaan. Menomatkaa hidasti tiibetiläisten mielenosoitus Ring Roadilla. He vaativat itsenäistä valtioita itselleen. Keskustan kautta ei kannattanut ajaa, sillä opiskelijat osoittivat edelleen mieltä polttoaineen hinnan korotuksia vastaan.

Tutustuimme Morning Star lastenkotiin. Kodin johtaja Bishnu Parajuli esitteli taloa ja toimintaa. Kodissa oli viime vuonna yli 60 lasta, joista harvinaisen moni muutti kesällä omilleen. Tällä hetkellä kodissa asuu 41 kuudesta kahteenkymmeneen vuotiasta lasta. Lapset asuvat n. 10 hengen huoneissa. Lähes kaikki lapset olivat koulussa, keittiössä valmisteltiin dalpatia päivälliseksi ja kanat parveilivat pihalla koiranpennun nukkuessa auringon paisteessa. Lastenkoti on brittien ylläpitämä ja lapsista kymmenen on suomalaisten kummilapsia.  Vaikka olosuhteet olivat vaatimattomat, kodissa vallitsi lämmin, välittävä ilmapiiri. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta, sillä Iso-Britanniasta tukea koordinoivat ovat hyvin iäkkäitä, eikä jatkosta ole varmuutta.

Olemme opetelleet käyttämään taksia. Ensinnäkin pitää selvittää, tietääkö taksi kohteen, osaako siis mennä sinne ja toisaalta sovitaan etukäteen, mitä matka suurin piirtein maksaa. Polttoainetta on niukalti, autot nelipaikkaisia Suzukeja, kuskit nuoria opiskelijoita ja tiet ovat, mitä ovat. Osaamme liikkua Patanissa kotimme, kauppojen ja toimistojen väliä, mutta Kathmandun puolella olemme vielä ihan ulalla.

Lastenkodilta menimme kahdestaan Suurlähetystöön äänestämään, ja äänestyksen jälkeen rentouduimme puilla lämpiävässä pihasaunassa. Lähetystön sauna saa arvosanan kymmenen, mutta jääkylmä suihku vaatisi investointeja. Saunakahvi oli muuten Presidenttiä. Saunakavereina meillä oli Fidan paikallinen ja Bangladeshin lähettipariskunta.

Lauantaina pääsimme hämärään, pieneen nepalilaiseen kotiin kylään. Bishnu Nepal Gurungin  luona nautimme yltäkylläisen aterian ja perheen nuoret esittivät kaksi kansantanssia. Bishnu on käynyt Suomessa muutaman kerran ja hänestä oli juuri Turun Sanomissakin artikkeli.  Hän on alakastinen, nuorena leskeksi jäänyt lakinainen, joka on kouluttautunut Lähetysseuran tuella. Hän tekee sinnikkäästi töitä kaikkein heikoimmassa asemassa elävien puolesta. Hän kertoo vähäosaisimmille daliteille heidän oikeuksistaan ja puolustaa heitä.

Tänään olimme (me, Kirsti ja Nina) ulkoilemassa Hattibanissa. Nautimme raikkaasta ilmasta, mäntymetsän tuoksusta ja retkeilevien tiibetiläisnunnien juttuseurasta. He olivat piknikillä ja keräämässä käpyjä.  Kukkulan laelta aukeni näkymä lumihuippuiselle Himalajan vuorijonolle sekä alas Kathmanduun.  Paluumatkalla kukkulalta alas tutustuimme pieneen buddhalaisluostariin. Bhutanista 16 vuotta sitten tullut munkki kertoi tarinansa ja esitteli vierasmajat sekä temppelin. Matkaajalle huoneen hinta on 6€. Mukavuutena ovat upeat maisemat, keittiönurkka ja haukkuvat pihakoirat.  Pihan vahtikoirat tarvitaan pitämään leopardit poissa alueelta ja vartioimaan temppelin rikkauksia – onneksi olivat kiinni tolpissa.

Emme saaneet paluumatkaksi heti taksia. Kävelimme muutaman kilometrin alas asfalttitietä ihmetellen elämän menoa, väistellen kulkukoiria ja kyytiä haikaillen. Lopulta saimme taksin, ja Kirsti sopi kyydistä ja hinnasta. Loppu sunnuntaipäivä kului kotiaskareissa, skypeillen ja lueskellen.