Koiran elämää

Enpähän muista Suomesta hetkeä, jolloin olisi koira tullut vastaan, enkä olisi jäänyt seurustelemaan nelijalkaisen ystävän kanssa. Täällä on kaupunki täynnä kulkukoiria, joita väistelen mielelläni.

Toimistomme vahtikoira

Toimistotalomme omistajalla on mukava koira. Aluksi varoin tuota uhkaavan näköistä murisijaa, mutta yhtäkkiä huomasin koiran äänensävyn muuttuneen, oli varmaan huomannut, että kuulun vakijoukkoihin.  Se halusi seurustella ja saada huomiota ja rapsutuksia. Nyt meistä on tullut kavereita. Tyypillistä täällä ovatkin erilaiset vahtikoirat korkeiden aitojen ympäröimillä pihoilla. Tiibetiläiset koirarodut ovat suosittuja: Vahtikoira Tiibetin mastiffi, rukousmyllyn pyörittäjä Lhasa apso, temppelikoira Tiibetinspanieli ja seurakoira Tiibetinterrieri, joka nimestään huolimatta ei ole terrieri.

Santtu, Hatti ja Minttu

Joillakin suomalaisista työntekijöistä on koiria. Useimmiten pienikokoisia, jotka eivät tarvitse niin paljon liikuntaa. Työkauden päättyessä on sitten päätettävä, ottaako koiran mukaan ja maksaa kuljetuksesta 3000 euroa vai lahjoittaako sen hyvään kotiin. Takon perhe hankki koiranpennun viikonloppuna, ja oli pakko mennä heti Hattia katsomaan. (Hatti = norsu)

Kulkukoirat ovat sitten luku sinänsä. Aamulla ne loikoilevat auringonpaisteessa harmittoman uneliaina. Päivän mittaan ne aktivoituvat ja etsiskelevät syötävää kaduilta sekä roskakasoista. Vasta pimeän tultua alkaa riesa. Koiratappeluita, -laumoja, kiiluvia silmiä, haukkumista. Iltakävelyjä emme mielellään suuntaa pikkukujille. Täällähän kaupunki hiljenee yöllä lukuun ottamatta koirien haukkumista. Usein näkee ontuvia ja raihnaisia haukkujoita. Yhtä usein näkee koiran raatoja kadun vierillä ja roskakasoissa. Kylissä liikkuessa on päivisinkin pakko ollut ottaa kivenmurikka käteen, sillä murina ja hammasrivistö tuntuvat uhkaavilta.

Mukavin tapaamamme koira on ollut Peku. Hänet tapaamme silloin tällöin skypessä, jos hän päiväuniltaan ehtii kertomaan kuulumisia. On pärjännyt hyvin, vaikka maamu ja uuppa ovat olleet reissussa jonkun aikaa. Jostain kumman syystä hän ei ole ollut läppärin kuvasta tai äänestämme kiinnostunut. Meille hetket ovat olleet mukavia.