Matkamme toimistolle taittuu ruuhkassa niin aamuin kuin illoin, vaikka emme asu keskustassa. Koulubussit, taksit, tempot, moottoripyörät ja jalankulkijat eivät yksinkertaisesti mahdu näille kapeille kaduille. Parhaat ruuhkat syntyvät, kun joku jättää Suzuki Marutinsa parkkiin kadun varteen. Tämän jälkeen on toinen kaista kokonaan tukossa, eikä yksikään bussi mahdu ohitse. Kaduissa on lisäksi lukuisia mutkia ja kapeikkoja. Kun palasimme kenttämatkalta, teimme ennätyksen: 500 metriä puolessa tunnissa. Samaan jyrkkään risteykseen parkkeeratun auton ja eteenpäin pyrkivän maasturimme kanssa ahtautui kaksi koulubussia ja hääkulkue soittokuntineen. Autot eivät siis mahdu kaduille, mutta eivät myöskään parkkiin katujen varteen.
Pääministeri Battaray on aloittanut viime vuoden puolella hyvin tarpeellisen katujen levennyksen. Osa kaupunginosista on jo loppusuoralla, mutta Sanepassa on muutos ja sen tuoma sotku parhaimmillaan. Muureihin ja rakennusten kylkiin on maalattu metrimäärät, paljonko rakennelmat ovat valtion mailla ja siten tontin ulkopuolella. Suurin osa aidoista puretaan tiili kerrallaan ja tiilet muurataan auringon paahteessa uudelleen. Pölyinen kotimatkamme on yhtä tiilisotkua ja multakasaa. Olimme pitkään huolissamme lähikauppamme kohtalosta. Nyt jo minikokoinen lähikauppamme puolittuu, mutta jää silti vielä. Risteyksen hindujumalat odottavat kenollaan uutta paikkaa ja moottorikorjaamo on jo purettu kokonaan. Kadut levenevät 4-6 metriä ja tontit pienenevät. Yksi kerrallaan.
Ekantibur -lehdessä oli viime viikolla uutinen pääministerin vetoomuksesta puhelin- ja sähkölaitoksille. Levennyksistä ei ole mitään hyötyä, jollei lukuisia tolppia siirretä. Maakaapeleissa täällä ei vielä kulje mikään. Mutta katuverkkoasia on hyvin paljolti myös politiikkaa. Jos laajennus onnistuu, saa kunnian Maoisti -puolueen pääministeri. Jos hanke epäonnistuu, saavat maoistit lokaa niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti