Bandh

Aikaisempina kertoina, kun lehdissä ja tiedotteissa oli ilmoitettu lakosta, ei juuri mitään tapahtunut. Polttoaineiden hinnan nousu oli saanut opiskelijajärjestöt liikkeelle ja eilinen Bandha onnistui. Ihmiset kulkivat vain jalan ja pyörillä, mikä puhdisti heti ilmaa. Yhtään autoa ei liikkunut ennen iltaa. Eräällä toimistostamme oli lento Pokharaan, joten hän joutui pyöräilemään kentälle.


Suurin osa kaupoista oli suljettuna, sillä työntekijät eivät päässeet työpaikoilleen tai eivät arvanneet halunneet avata ovia. Me nautimme katujen väljyydestä ja kävelimme kolme rinnakkain Kirstin kanssa kohti Patanin kaupungin osaa perehtymään Newarien kulttuuriin. Kirjojen mukaan Newareita on yli miljoona Kahmandussa, he ovat pääsääntöisesti tiibettilaisten jälkeläisiä ja budhalaisia. Newarien kielen sanotaan olevan yksi vaikeimmista. He ovat edelleenkin taitavia kauppiaita sekä puu- ja kultaseppiä.


Kortteleiden ytimistä löytyi heidän oma maailmansa, kun vain uskaltautui kapeisiin ja mataliin kujiin. Rakennukset ovat osin jopa tuhat vuotta vanhoja ja ne tunnistaa upeista puuleikkauksista ovissa ja ikkunoissa. Eräällä sisäpihalla Kirsti haastatteli miesjoukkoa ja kuuli korttelinväen pitävän yhdessä oman temppelinsä kunnossa.



Patanin keskustassa oli myös maailmanperintökohde Patan durban square. Yli 1000 vuotta vanhat hindutemppelit olivat myöhemmin saaneet lukuisia tempeleitä vierelleen. Paikallisilla on alueelle vapaa pääsy, ja  miesväki nauttikin aurinkoisesta päivästä jutustellen erilaisten pylväikköjen juurella. Museoihin emme tutustuneet tällä kertaa, vaan nautimme lounaamme ulkosalla, bambujen katveessa.