Kolmen päivän kuulumiset

Perjantaina lähdimme Kathmandun pohjoisosaan. Menomatkaa hidasti tiibetiläisten mielenosoitus Ring Roadilla. He vaativat itsenäistä valtioita itselleen. Keskustan kautta ei kannattanut ajaa, sillä opiskelijat osoittivat edelleen mieltä polttoaineen hinnan korotuksia vastaan.

Tutustuimme Morning Star lastenkotiin. Kodin johtaja Bishnu Parajuli esitteli taloa ja toimintaa. Kodissa oli viime vuonna yli 60 lasta, joista harvinaisen moni muutti kesällä omilleen. Tällä hetkellä kodissa asuu 41 kuudesta kahteenkymmeneen vuotiasta lasta. Lapset asuvat n. 10 hengen huoneissa. Lähes kaikki lapset olivat koulussa, keittiössä valmisteltiin dalpatia päivälliseksi ja kanat parveilivat pihalla koiranpennun nukkuessa auringon paisteessa. Lastenkoti on brittien ylläpitämä ja lapsista kymmenen on suomalaisten kummilapsia.  Vaikka olosuhteet olivat vaatimattomat, kodissa vallitsi lämmin, välittävä ilmapiiri. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta, sillä Iso-Britanniasta tukea koordinoivat ovat hyvin iäkkäitä, eikä jatkosta ole varmuutta.

Olemme opetelleet käyttämään taksia. Ensinnäkin pitää selvittää, tietääkö taksi kohteen, osaako siis mennä sinne ja toisaalta sovitaan etukäteen, mitä matka suurin piirtein maksaa. Polttoainetta on niukalti, autot nelipaikkaisia Suzukeja, kuskit nuoria opiskelijoita ja tiet ovat, mitä ovat. Osaamme liikkua Patanissa kotimme, kauppojen ja toimistojen väliä, mutta Kathmandun puolella olemme vielä ihan ulalla.

Lastenkodilta menimme kahdestaan Suurlähetystöön äänestämään, ja äänestyksen jälkeen rentouduimme puilla lämpiävässä pihasaunassa. Lähetystön sauna saa arvosanan kymmenen, mutta jääkylmä suihku vaatisi investointeja. Saunakahvi oli muuten Presidenttiä. Saunakavereina meillä oli Fidan paikallinen ja Bangladeshin lähettipariskunta.

Lauantaina pääsimme hämärään, pieneen nepalilaiseen kotiin kylään. Bishnu Nepal Gurungin  luona nautimme yltäkylläisen aterian ja perheen nuoret esittivät kaksi kansantanssia. Bishnu on käynyt Suomessa muutaman kerran ja hänestä oli juuri Turun Sanomissakin artikkeli.  Hän on alakastinen, nuorena leskeksi jäänyt lakinainen, joka on kouluttautunut Lähetysseuran tuella. Hän tekee sinnikkäästi töitä kaikkein heikoimmassa asemassa elävien puolesta. Hän kertoo vähäosaisimmille daliteille heidän oikeuksistaan ja puolustaa heitä.

Tänään olimme (me, Kirsti ja Nina) ulkoilemassa Hattibanissa. Nautimme raikkaasta ilmasta, mäntymetsän tuoksusta ja retkeilevien tiibetiläisnunnien juttuseurasta. He olivat piknikillä ja keräämässä käpyjä.  Kukkulan laelta aukeni näkymä lumihuippuiselle Himalajan vuorijonolle sekä alas Kathmanduun.  Paluumatkalla kukkulalta alas tutustuimme pieneen buddhalaisluostariin. Bhutanista 16 vuotta sitten tullut munkki kertoi tarinansa ja esitteli vierasmajat sekä temppelin. Matkaajalle huoneen hinta on 6€. Mukavuutena ovat upeat maisemat, keittiönurkka ja haukkuvat pihakoirat.  Pihan vahtikoirat tarvitaan pitämään leopardit poissa alueelta ja vartioimaan temppelin rikkauksia – onneksi olivat kiinni tolpissa.

Emme saaneet paluumatkaksi heti taksia. Kävelimme muutaman kilometrin alas asfalttitietä ihmetellen elämän menoa, väistellen kulkukoiria ja kyytiä haikaillen. Lopulta saimme taksin, ja Kirsti sopi kyydistä ja hinnasta. Loppu sunnuntaipäivä kului kotiaskareissa, skypeillen ja lueskellen.

Bandh

Aikaisempina kertoina, kun lehdissä ja tiedotteissa oli ilmoitettu lakosta, ei juuri mitään tapahtunut. Polttoaineiden hinnan nousu oli saanut opiskelijajärjestöt liikkeelle ja eilinen Bandha onnistui. Ihmiset kulkivat vain jalan ja pyörillä, mikä puhdisti heti ilmaa. Yhtään autoa ei liikkunut ennen iltaa. Eräällä toimistostamme oli lento Pokharaan, joten hän joutui pyöräilemään kentälle.


Suurin osa kaupoista oli suljettuna, sillä työntekijät eivät päässeet työpaikoilleen tai eivät arvanneet halunneet avata ovia. Me nautimme katujen väljyydestä ja kävelimme kolme rinnakkain Kirstin kanssa kohti Patanin kaupungin osaa perehtymään Newarien kulttuuriin. Kirjojen mukaan Newareita on yli miljoona Kahmandussa, he ovat pääsääntöisesti tiibettilaisten jälkeläisiä ja budhalaisia. Newarien kielen sanotaan olevan yksi vaikeimmista. He ovat edelleenkin taitavia kauppiaita sekä puu- ja kultaseppiä.


Kortteleiden ytimistä löytyi heidän oma maailmansa, kun vain uskaltautui kapeisiin ja mataliin kujiin. Rakennukset ovat osin jopa tuhat vuotta vanhoja ja ne tunnistaa upeista puuleikkauksista ovissa ja ikkunoissa. Eräällä sisäpihalla Kirsti haastatteli miesjoukkoa ja kuuli korttelinväen pitävän yhdessä oman temppelinsä kunnossa.



Patanin keskustassa oli myös maailmanperintökohde Patan durban square. Yli 1000 vuotta vanhat hindutemppelit olivat myöhemmin saaneet lukuisia tempeleitä vierelleen. Paikallisilla on alueelle vapaa pääsy, ja  miesväki nauttikin aurinkoisesta päivästä jutustellen erilaisten pylväikköjen juurella. Museoihin emme tutustuneet tällä kertaa, vaan nautimme lounaamme ulkosalla, bambujen katveessa.

Työn touhussa

Kieliopinnot ja orientoituminen ovat jääneet jo vähemmälle, sillä työtehtävämme ovat alkaneet. Arkeen on kuitenkin kuulunut ylellisyyttä. Tänään aloitti meidän didimme Gita työt. Hän käy kerran viikossa meillä siivoamassa ja laittamassa ruokaa. Kotona odotti siis maukas kalakeitto ja aimo keko pieniä karjalanpiirakoita. Gita on ollut vuosia suomalaisperheissä ja taitaa suklaakakuista korvapuusteihin ja makkarakeitosta lihapulliin. Päivän aikana oli meille asennettu invertteri, joten saamme sähkökatkoista huolimatta valoa iltaisin ja ladattua tietokoneen sekä kännykän.

Hannun työtehtäviin kuuluu FELMin toimiston ja työntekijöiden kotien sekä Forward Looking-järjestön toimiston ja työpajojen turvallisuuskartoitus sekä toimeenpideohjelman tekeminen kuhunkin paikkaan. Koska Nepal kuuluu mannerlaattojen liitoskohtaan, on täällä varauduttava myös maanjäristyksiin. Työntekijöille on hankittu Go-Bagit ja koteihin vaadittavat varusteet. Tarkoitus on perehtyä paloturvallisuuteen ja ensiaputaitoihin. Hannu on aloittanut asentamalla palovaroittimia, vaahtosammuttimia sekä käynyt tarkastamassa kaksi vammaisten työpajaa ja tekee niistä raportit sekä parannusehdotukset järjestölle. Kaikkeen tähän on Hannu rakentanut lomakkeita, tarkistuslistoja ja suunnitelmia, joita sitten kehitetään mahdollisimman käyttökelpoisiksi. Keskiviikkona, jollei yleislakko toteudu, on kohteena Grace Home, jossa asuu sekä orpoja että isoäitejä.

Päivi on FELMissä tapahtuneen alkuorientaation jälkeen aloittanut eilen työt FL järjestön toimistolla, joka on noin 20 min kävelymatkan päässä. Järjestöllä on viime viikolla avatut uudet toimitilat ja moni asia siksi hakusessa. Sinänsä tosi mukava, että muuttivat juuri nyt, sillä entiseen paikkaan olisi pitänyt mennä jollain kulkupelillä, kun se oli yli tunnin matkan päässä. FL on yksi sadoista Nepalin kansalaisjärjestöistä ja sen tavoitteena on tehdä työtä vammaisten ja marginaaliryhmien  parissa tarjoamalla voimaannuttavia vaihtoehtoja. Käytännössä tämä tarkoittaa peruskoulutusta, elämäntaitojen opetusta ja ammatillista valmennusta. Kohderyhmänä ovat sokeat, kuurot, fyysisesti vammaiset, orvot, yksinhuoltajaperheiden lapset ja alakastiset, joilla muuten ei käytännössä ole kouluttautumismahdollisuuksia.

Tällä hetkellä järjestöllä on kaksi päähanketta; scholarship program (SP) ja disabled empowerment project (DEP) Nepalit rakastavat lyhenteitä ja välillä on tosi työ pysyä perässä, kun palavereissa puhutaan lyhenteillä. Ensimmäinen tarkoittaa stipendiohjelmaa, jolla koulutetaan lapsia aina yliopistotasolle ja ammatteihin asti. Oppilaat tarvitsevat usein koulumaksujen lisäksi tukea koulupukuihin, materiaaleihin, asuntolamaksuihin sekä apuvälineisiin. Perheillä ei ole mahdollisuutta kouluttaa vammaisia lapsiaan, jotka harvemmin voivat opiskella läheisessä valtion ylläpitämässä kyläkoulussa, joita täällä kyllä on joka notkossa ja kukkulalla. Tyypillinen tuki on noin 20 euroa kuussa ja sillä tällaisen lapsen tulevaisuutta rakennetaan jo hyvin pitkälle.  Päivin hommana nyt alkuun on ollut tehdä parannuksia stipendiaattien haastattelulomakkeeseen, jolla tämän kevään aikana evaluoidaan hiukan toista sataa oppilasta. Tein ehdotukset ja sitten pidimme haastattelijoiden kanssa palaverin, jossa kävimme lomakkeen läpi ja harjoittelimme hastattelutilannetta. Mukavaa, että sain tehdä, sillä näillä näkymin datan kerääminen ja ainakin alustava analysointi on osa tehtävääni. Odotan siis innolla, että nepalityötoverini saavat haastatteluja tehtyä ja käännettyä ne nepalista englanniksi, jonka jälkeen pääsen työstämään tuloksia. Raportit tulee rahoittajaa varten tehdä englanniksi ja siihen ei nepalityökavereitten kielitaito useinkaan riitä.
Eilen pääsin aloittamaan myös toista hommaani, englannin opettamista yhdelle nepalityökaverilleni. Kaksi opetustuokiota takana ja hyvin on sujunut. Tarkistelen hänen kirjoittamiaan raportteja omasta työstään ja annan ohjeita tekstin korjaamiseen. Yritämme puhua paljon, jotta hänen ääntämisensä kehittyy. Myös minä opin samalla. Muista pienemmistä hommista kerrotaan lisää myöhemmin.

Maailmanperintökohteissa

Perehdytykseemme kuuluu myös tutustumista uskontoihin paikan päällä. Pashupatinah on hindutemppelialue, jonka pyhimpään pääsevät vain hindut. Keskellä aluetta virtaa pyhä joki, jonka äärellä varakkaat vainajat poltetaan. Joelle saapuu pyhiinvaeltajia ja hinduja tapaamaan pyhiä miehiä ja uhraamaan sekä saamaan heiltä hyviä ohjeita.



Joessa käydään peseytymässä ja sen vettä jopa juodaan osana puhdistautumista. Pyhään jokeen lasketaan taitavasti tehtyjä lehtilautasia lastattuna mm. maidolla ja riisillä. Siinä ne kelluvat yhdessä vainajien tuhkan, roskien ja vaatteiden kanssa. Nepalissa suhtaudutaan kuolemaan hyvin luontevasti. Lapset keräävät vainajien rahat ja kultahampaat joesta talteen. Alueella on myös kuolevien talo, johon varakkaat voivat tulla kuollakseen lähellä pyhää jokea.

Budhalaisten tärkein stupa on Boudhanat. Stupaan ei pääse sisälle, vaan sen ympäri kulkee pyhiinvaeltajia myötäpäivään. Värikkäät tiibetiläiset, sherpat, intialaiset ja kaakkois-aasialaiset kävijät pyörittävät rukousmyllyjä, ripustavat rukouslippuja, kumartavat syvään Budhan patsaiden edessä, uhraavat ja sytyttävät kynttilöitä.

Stupan ulkokehällä on kauppoja, kojuja, ravintoloita ja tankamaalauskouluja. Pyhiinvaeltajille myydään rukousnauhoja, pieniä rukousmyllyjä, rukouslippuja, kotialttareita ja soivia kulhoja. Alueella on runsaasti temppeleitä ja luostareita, sillä Katmandun laakso on merkittävä budhalaisuuden keskus.

Nyt se on nähty!

Viikonloppuumme mahtui jotain suurta. Lainasimme firman maasturia ja kuskia ja ajoimme kukkuloille. Kotimme on noin 1300 m merenpinnasta ja nousimme autolla 1500 metriin kansallispuistoon. Osa joukostamme kapusi Shivapurin laelle (2725m), jonka huipulta siinsivät Himalajan vuoret. Ne ovat vain parinkymmenen kilometrin päässä.

Puolet ryhmästä kävi huipun sijaan tiibetiläisbudhalaisessa nunnaluostarissa vuoren rinteellä. Luostarissa on noin satakunta nunnaa alle 10 -vuotiaista yli kuusikymmentä vuotiaisiin. Kurkistimme yhteen monista viiden neliön kammioista, missä nunna eleli vaatimattomasti.
Ilma oli rinteillä raikkaampaa kuin katkuisessa laaksossa ja jopa tunsimme kukkien tuoksun. Kapuaminen sinällään oli joinkin paikoin tylsää, kun polkujen tilalla oli satoja kivettyjä askelmia - varsinkin alastuloreitillä.

Päivällä on lämpötila kivunnut yli 20 asteeseen, ja ehdimme nauttiakin siitä. Illan tullen (kiitos sähkösäännöstelyn) tähdet näkyvät kirkkaana. On toi Otava vaan kellahtanut kummaan asentoon. Sunnuntain ostosreissulla kävimme saunomassa keskustan kuntoklubilla. Tarjolla oli oikein kunnolliset suomalaiset löylyt ja höyrysauna. Uimaan ei tällä kertaa menty, sillä vesi on alle 10 asteista.

Irtojugurttia ja kananmunia muovipussissa

Ensimmäinen perehdytysviikko takana. Löydämme itse jo toimistolle, tavarataloihin, lähikauppaan (20m), terveysasemalle ja pankkiin. Hannu osti uuden vesipänikän (20l) ~60 snt ja Päivi aamuksi munakastarpeet ja vihannekset 90 snt viereisessä kuvassa hymyilevältä lähikauppiaalta.  Lähes koko kauppa näkyy kuvassa.

Ravintolalounas maksaa reilun euron. Juomasuosikkimme on kuuma vesi! Ruokamenomme ovat siis varsin kohtuulliset. Ai niin, kakkukauppa löytyi toimiston läheltä ja kolmea sorttia vähän maisteltiin..

Nepalin kielen tunteja on ollut päivittäin ja osaamme tervehdykset, kohteliaisuudet, viikonpäivät, osan numeroista ja muutamia ruokasanoja. "Aaza sanibaar ho" , "Ma Felm Nepal maa kaam garchu", Muri muri dhanjabad!!
Olemme tutustuneet Felmin (Lähetysseura) työntekijöihin ja osaan Forward Lookingin ja suurlähetystön väestä. Ensi viikko pitäisi vielä olla perehdytystä.

Kotona opettelemme elämään säästäen sähköä ja vettä sekä lämmittämään yhtä huonetta kaasulla ja valaisemaan kynttilällä. Aamulla oli kuuraa maassa, ja makuuhuone oli jäähtynyt aamuun mennessä 14 asteeseen. Neljä peittoa päällä kuulostaa satukirjamaiselta, mutta todellisuus on toista.. Jostain pääsee aina kylmää ilmaa peiton alle, kun osa peitoista on lattialla.

Huomen aamulla ei kello soita ja edessä on vapaapäivä lueskellen..

Kun on virtaa

Täällä pitää tekemiset suunnitella sähkölistan mukaan, jos tarvitsee puuhiinsa virtaa. Hupaisaa vain on, että lista ei pidä juurikaan paikkaansa. Systeemi on rakennettu siten, että Kathmandu on jaettu alueisiin ja sähköä jaetaan  listan mukaan. Kun on virtaa, ladataan akut, hoidetaan sähköpostit ja löydetään kadonneet tavarat. Pimeässä selviytyy kyllä hyvin, kun on otsalamput ja kaasulla voi keitellä kahvivedet.

Tänään paistoi aurinko ja suurlähetystöltä avautui näkymä Himalajalle. Eka kerta, kun nähtiin vuoret kunnolla. Äänestysreissulla tapasimme kymmenkunta suomalaista. Menkäähän tekin äänestämään.

Patan, Lalitpur

Namaste ystävät!
Perillä. Totuttelemme vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, kodin lämpöön (+12 astetta) ja uusiin työtovereihin.
Saimme netin, kaasuhellan ja kaasulämmittimen toimimaan, ja neljän peiton alla tarkenimme yön mainiosti.
Vinkkejä, neuvoja, ohjeita, aikatauluja - niitä olemme saaneet tasaiseen tahtiin. Huomenna kielen opiskelua, perehdytystä, ilmoittautuminen Lähetystöön ja ennakkoäänestys. Kuulumisiin..